Koulutus / 13
- Pitää myös paikkansa, että Niinisalon koulutus oli pitkä, ja aivan liiankin pitkä. YK-KoulK:n edustajana mä kyllä tiedän sen mistä se johtuu. Pitkälle jälkeenpäin ajateltuna, tänne kun oltiin lähdössä, niin ei ollu yhtään suomalaista mikä ois käyny, joka tietäs mikä on tilanne ja mitä me joudutaan kokeman täällä. Sitten me tietysti teimme parhaamme, että valmistaudutaan lähes kaikkeen. Sen takia muun muassa sitä asekäsittelyäja taistelukoulutusta oli paljon. Sit me ei tiedetty että kuinka rajusti me joudutaan täällä taistelemaan.
Toinen syy oli sitten tää materiaalipula, että samaan aikaan sitten roudattiin kaikki... Pataljoona perustettiin nollatilanteesta täyteen valmiuteen, materiaalineen ja muineen, niin... Siihen meni helvetisti aikaa siihen pelkkään tavaransiirtelyyn. Siihen tarvi väkee. Ja tuota noin, se haittas myöskin niitä aiheita joita me oltiin päätetty opettaa. Näin se on. Jälkeenpäin ajatellen, olihan se pitkä. En mää silti kovin herkästi ollu lähtemässä mihkään asenteella, että otetaan sillai vähän kevyemmin. Päinvastoin, voisin väittää, et jos mä lähen johonkin uuteen operaatioon, mä testaaan jätkät tarkemmin siinä koulutusvaiheessa. Ei mitään vapautta, ei sellasta. Vaan samanlainen juttu kun täälä on. Että ei perkele mihinkään. Jos ei kantti kestä Suomessa niin ei se kestä alueellakaan.
Mua voi kutsua ihan järjestelmän mieheks, kuustoista vuotta sotaväessä. Mut on hyvin manipuloitu tähän, pitää paikkansa. Toivoton tapaus.
Joo. Jos täällä ois jouduttu taistelutilanteeseen, oltais tänne tultu jossain vaiheessa helmikuun lopulla tai maaliskuussa, niin eihän me viä oltas oltu sihen valmistauduttu. Se on niin sekanen sillisalaatti se varustaminen. Kun nollasta piti tosiaan varustaa täysvalmiiks. Siinä sit tuli näitä juttuja, et vaikka pitkään kesti, silti joku ei päässy ampumakoulutukseen. Ja kaiken lisäksi täytyy sanoo, että osahan nysveröi suorastaan niistä pois. Et jos ei nyt sanottu että aivan välttämättä on mentävä, niin heti helposti löyty varastolta jotain hommia.
Toki mä sen tiedostan, kun oon ollu sotaväessä töissä, että näin on. Jos mä haluan kouluttaa porukkaa, niin mun pitää kerrata helvetin monta kertaa, että se viimenen tyyppi on sieltä löytyny, ennen kun mä saan sen... Ja sit ne jotka on kiltisti aina palveluksessa, niitä rupee vituttaan puolessa välissä. Silti löytyy vielä miehiä jotka on: "Joo emmää oo tätä ennen nähny".
Jos meillä olis ollu tavarat kondiksessa niin se olis ollu paljo helpompi. Kahdeskymmenes päivä joulukuuta 1995 tuli virallinen päätös, eli presidentin hyväksyntä lain muutoksesta. Sen valmisteluhan alko jo marraskuun lopussa kun saatiin tietää... Mutta meillä ei ollu lupaa vielä ryhtyä toimenpiteisiin. Että ois ees päässy ostamaan tavaraa. Koska se puuttu se... mandaatti, niin. Vasta kun eduskunnassa sitten päätettiin ja hyväksyttiin, niin...
Tai, tasavallan presidentti päätti valtioneuvoston esityksestä. Se tuli 20. joulukuuta ja päällystö astu 27. joulukuuta riviin, niin siinä voi vähän aavistella, että kyllä siinä jotain tapahtu. Kutsut oli kaikki nipussa ja toimistotytöt otti puhelinsoittoja vastaan ja kerto, että emme voi luvata mitään, mutta sitä mukaa aina - skraaps skraaps. Sit kun tuli lupa, niin kutsut lähti heti.
