- On paljon semmosia ukkoja, että... esimerkiks lauantaina tuli yks tuttavuus vastaan. Kasvot oon nähny täällä, koskaan en o vaihtanu sanaakaan. En o tienny minkä niminen kaveri se on. Se vaan nyt sattu oleen ihan töttöröö tuolla, et mä jouduin lopettaan viinanmyynnin sille kun jeesasin messimiehiä. Siks joutu ottaan selville, et mikä toi mies on, mistä se on, ja kekkä on sen kavereita. Että veiskö ne pois sen vai pyydänkö suoraan MP:t viemään.
          Sitä on paljon sellasia äijiä, joita ei vieläkään tunne. Nimiä ei osaa yhdistää kasvoihin, ja jos kasvot tulee vastaan, niin ei tiedä, että mikä nimi. Lipseissäkin oli 450 ukkoo, mutta pysty aina yhdistämän posen. Kun kiersi niitä poseja, siellä oli pieni porukka, mutta aina tiesi, että toi on siltä poselta, sen ja sen niminen, ja se tekee sitä ja sitä. Tää on vaan semmonen vihree vellova massa, kun sitä äijää pyörii. Monet tuntee, mutta paljon semmosta, jotka ei oo tullu vastaan hyvässä eikä pahassa.

- Se oli sitä aikaa kun oli ne paikalliset vaalit, ja täällä oli niitä OSCE:n kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. A.H:n kanssa tapeltiin niiden judanssien kanssa. Me oltiin siinä niinkun OSCE:n varastolla hoitajina. Ne tuli meille hienosti sinetöitynä ne vaaliuurnat. Normaalistihan ne suljetaan ja sitte sinetöidään. Nää oli sillä sinetillä sulkenu sen uurnan. Suurinpiirtein kaikki niistä uurnista oli auki revenny, ja se oli ihan... aivan onnetonta touhua, niinkun vaan ikinä voi olla.
          Jos Suomessa ois tommosia vaaliuurnia, tai missä tahansa sivistyksen parissa, niin niitä ei ois kukaan laskenu ees niitä ääniä. OSCE ne oli sinetöiny. Mutta ei niistä ollu koskaan kukaan niistä OSCE:n ihmisistä ollu mukana missään vaalityössä, Suomessa tai muualla. Se oli ihan onnetonta se touhu. Kokemus sinänsä. Sillon niitä miehiä kyllä näky kun ei tarvinnu. Ne oli tuola meiän messissä lukemassa lehtiä ja juomassa kaljaa. Sit kun ois pitäny töissä olla lastaamassa, niin ei ketään näkyny missään.

- Dobojn kaupungin radioasemalla oltiin koko ilta. Ne oli laittanu meille täyden illallisen. Siellä oli notkuvat pöydät johtajan huoneessa. Se Sonja-toimittaja sai kenkää, aloittaa hammaslääkäriopinnot. Ei oo varaa maksaa 50 demiä sille kuukausipalkkaa.

- Eikä se oo ees hirveen huono, kun vertaa muualle. Pari demiä kuussa.

- Se taitaa se Lyydia olla kova puolueen ihminen. Tuli tilalle kun Osren, tää Jugoslavian Tanjukin mies häipy. Se mies lupas tulla joka paikkaan mihin ikänä vaan pyysi. Sano, että hän on aina paikalla. Mutta tää uus, niin hän aina lupaa tulla, mutta on sitten pahoillaan, että ei pääse. Ja sit tekee aina niitä puolueen kysymyksiä. Provokaatiokysymyksiä. Niitä tuli tuolla koulullakin, niitä provokaatiokysymyksiä. Ei liittyny minusta mitenkään tähän kouluun. Aloittaa näin, että: ”Majuri J. Oletteko tietoinen niistä osumista mitä Dobojn keskusta on saanut sodan aikana? Ja niistä tuhoista ja tappioista?”. Minä sitten siihen sillai diplomaattisesti, että: ”Sota on kaikille valitettava asia. Olen tietoinen niistä vaurioista mitä se on koko Bosnialle aiheuttanut".
          No hyvä. Seuraava suora televisiolähetys, ei liity mitenkään tähän lämmitysprojektiin, mitä tehtiin. Tää kysyy, että: ”Miksi olette olleet auttamassa serbikansaa?”. Mä siihen, että: ”Me olemme täällä auttamassa kaikkia Jugoslavian kansoja”. Sen ilmeestä näki, että... mä sit sanoin että: ”Nyt kuule, Lyydia, lopetat nämä hommas!”. Se vaan, etta: "Kun on pakko”. Se on kato ehto. Joka kerta kun se lähtee, niin se saa näitä kysymyksiä mukaan, mitä pitää esittää.
          Se yks hölmö meni halpaan. Upseeri tuolta prikaatista. Dobojn radiossa A. ilmottaa, että: "IFOR ei tule sallimaan muslimiprovokaatioita Dobojssa. Kapteeni A. IFOR:ista on ilmoittanut näin". Se ei ole fiksua tuo homma. Se jätkän lausumat ne kyllä osaa vääntää omiin uomiinsa.