- Joo, mä kerroin vaan komppanianpäällikölle, että on kurkku kipee ja kuumetta ja kaikkee, niin, että kuumaa viinaa vaan... että kun mun on pakko tohon ottaa... ja sano vaan, että: "Ei siinä mitään, ota vaan". Kuumaa rommia vaan tuplana käkättimeen soittajapojalle. Sen jälkeen kannettiin sitä mustaa, sitä salmiakkijuhania ja sitten raakoja votkapaukkuja semmonen kymmenkunta siin viälä. Firma piti hualen, et... talon piikkiin. Mä olin kuumees sillon vielä, ja eikun että: "Ota vaan, ei mitään hätää".
- Voi helvetti. Esiintyvillä taiteilijoilla se on tollasta.
- Joo, ei tullu paperia koneeseen, ei ollu mitään propsia. Mutta edellisenä, tai sitä edellisenä sitten tulikin. Oli oma-aloitteista touhua. Se oli sellanen ihan yksinkertane temppu vaan. Mä kävelin kämpästä ulos siitä kaljamukin kanssa vaan, kun olin siinä sitä saunatouhuu harrastanu, ja kun jätkät meni tupakalle niin mä, että mää tohon ulos jutteleen. Ja siinähän sitten oli A.V. suaraan siinä. Se tuli sit, että: ”Voi vittu saatana mikäs tämä on?”. Mä vaan, että: ”Ei mitään ihmeempää, ota siit vaan”, ja löin sille mukin kouraan ja sanoin, että: ”Ota siit vaan, että ei oo tarvis tässä kurkku kuivana...“. Se otti ja nappas siitä, ja että: ”Tämähän löyhkää!”. Mä vaan, että: ”Ei kai tässä nyt mittää limonaatia, hiukka nyt varovasti...”. Se sitten, että: ”Juakaa nyt helvettiin se siitä... jos tulee joku...”. Ja mää, että: ”Ei tässä mitään, et mä lähden tän jälkeen tästä nukkumaan”.
Seuraavana aamuna tuli kuulutus, että komppanian toimistoon. Että kyl nyt hänen on annettava tää huamautus. Tää on jo toinen kerta kahen viikon sisään kun samasta touhusta hän mut löytää. Hän edellisellä kerralla otti multa viskipullon pois. Sekotteli siinä niitä papereita, et hän tarttee nyt nimen tähän ja mää, että: "Ans tänne, mä katon. Että emmää ihan mihin vaan vekseliin vedä nimeeni". Seuraavana päivänä se oli jo juattamassa mua oikein urakalla...