- Se, että jätkät saa niin huonoo päivärahaa koulutusajalta, on mun mielestä epäonnistunut järjestelmä. Mä kerroin puolustusministerillekin tän saman mielipiteen, ja että järjestelmä pitäis olla niin, että kaveri tulee töihin ja sillä alkaa palvelus jo koulutuksesta, ja se saa sitä palkkaa mitä se saa jääkärinäkin. Vaikkakaan ei tietenkään ulkomaanpäivärahaa. Ei ole nykyisellä taskulaskikaudella mikään ihmeellinen suorite laskee se päiväpalkka, et jos kaveri päättääkin neljän päivän kuluttua lähtee pois, niin neljän päivän rahat käteen.
Tää on se mikä on mun mielestä hölmöö. Jos sitten jätkiä on rotaatiovaiheessa enemmän kun on varaa ottaa, niin osa jää pois. Jos ne on kelvollisia kavereita niin ne voidaan hyvin siirtää seuraavaan rotaatioon. Ja jos on sopimaton, niin sekin pitää uskaltaa sanoo, että musta tuntuu, että teidän palveluksia ei tarvita. Pitäs rahallisesti panostaa siihen koulutukseen kun tälläsiin hommiin lähetään. Ettei oo siitä kiinni, et jätkiä vituttaa olla siä se kuus viikkoo kun perse on auki ja lainaa otetaan koulutuksen ajaksi. Minun mielestäni se asia pitäis hoitaa. Mutta onhan se tietenkin selvä, että valtiollehan tämä järjestelmä sopii hyvin. Se on selkeetä säästöö.
Se, että valitetaan kun tehdään missioiden alussa aina samoja virheitä niin... Mulle tää on eka aloittava missio ja mulla ei ole oikein... En mää saanu oikein mistään mitään tietoo, eikä siellä ole... Mä olen nähnyt kyllä näitä kuvioita ja muita mutta... Ei se perimätieto vaan kuule kulje. Vaikka sää pistät sen paperille. Mut itse asiassa kun sä pistät sen paperille, niin siinä on vielä kymmenen tuhatta yksityiskohtaa joita ei kertakaikkiaan saa paperille. Muuten siitä tulis tietosanakirja. Mä luin esimerkiks edellisen rakentajapataljoonan jupinat. Ne oli olemassa sielä ja niistä oli tarinaa. Mutta toinen juttu oli se, että 20. joulukuuta päätös, ja sit helmikuussa lähtö. Siihen ei jääny paljookaan aikaa. Se oli ihan siis täysin kädestä suuhun. Pelastautumista päivästä toiseen. Työnmäärähän oli käsittämätön sillon aluks.
Se esimerkiks, kun mä olin siä koulutusvaiheessa loppuun saakka, niin mä asuin siinä kolmensadan metrin päässä. Mä en kertaakaan sen kuuden viikon aikana käyny kylällä kaupassa, koska mä en ehtiny kaupan aukioloaikaan käymään. Vaimo kävi joka kerta. Iltasin sit pidettiin kokoontumisia jossa mietittiin asioita, se oli aika hankalaa välillä.
