- Ei sitä kukaan tiedä, että mitä kuljetusjätkät tekee kun me ollaan töissä leirin ulkopuolella tien päällä. Täällä kaverit kattoo ja näkee vaan sen, että tossa ne taas makaa. Joku lähtee illalla johonkin ja toinen aikasin aamulla. Ei meillä varsinaista vapaa-aikaa oo niinkun jossain toimistossa, että kello sillon tippuu hanskat käestä. Meillä soi puhelin hyvässä lykyssä aina tonne 11.00 asti. S. soittaa, että nyt hänet pitäs tulla hakeen täältä prikaatin esikunnan portilta. Vartin päästä täällä. Seisoo siellä muovikassi käesä.
- Sitten etit illalla... saatana... tuskan kanssa neljä miestä viemään se takasin. Kaks autoo pimeellä ja molemmissa kaks ukkoo.
- Sitä ei moni usko kuinka hankala homma on niihin autoihin... niin on kalastaa niitä miehiä. Yhen miehen kuljetus johonkin prikaatiin. Se vaatii aikamoisen reservin yhtäkkiä. Joka miehelle kimpsut kampsut päälle, vehkeet mukahan ja rensselit, ja käyt siellä ja takasin. Äijät istuu saunassa, on työnsä tehny ja ottanu pari kaljaa, kuinkas niitä velvotat lähteen.
Sit jos on duutissa, niin ne on tulpassa tai pykälässä, ei ne pysty mihinkään lähtee. Toi tulppa on aika paha, että se mies on meiltä koko päivän sit pois töistä. Ei se voi lähtee ajoon leirin ulkopuolelle. Mutta jos joku viestimies on siinä, niin se pystyy tekeen leirissä ihan normaalisti duunia, on vaan valmiudessa. Meiän mies istuu täälä niinku tatti suosa. Ei sitä panna mihinkään reissuun. Pois pelistä. Alusa oli tietenki sellasta närää kun me liikuttiin ja monet ei. Alus oli liikkuminen hankalaa.
- Jätkät kerto että siellä ja siellä oli hienoja mestoja.
- Muut teki hescoja.
- Ohan se totta, että se syö miestä kun et muuten pääse ulos ku lomille.
- Ohan se nyt meillä kyllä ihan eri maailma. Pääsee sinne ja tänne ja käymään kenttäkaupoissa. Kylille pääsee.