- Eka OPS oli siinä esikuntarakennuksen keskimmäisessä rapussa, siinä oikeanpuoleisessa takahuoneessa. Sit siihen tuli tää siviiliyhteistyötoimisto. Se oli melkosta huutoa ja melskettä siinä rapussa jatkuvasti. Siinä pyöri porukkaa kaikennäköstä. M. oli hirveen tarkka siitä, että ovi pitää laittaa lukkoon, ettei kaikki supaukot pääse sinne. Mutta jos joku häirittee, niin voi sanoo, että pihalle! Välillä siinä oli sit, varsinkin kun oli kylmää, niin porukka pyöri ja ovet oli aina selällään. Piti perse huurassa istua siinä, touhutippa nenän päässä. Että perkele nyt niitä ovia kiinni!
Kesällä taas oli sillai, että aamupäivällä kun ikkuna oli auki eikä aurinko paistanu sinne takapihalle, niin se pysy suhtkoht viileenä. Sit iltapäivällä oli ovet auki sinne toiselle puolelle, niin sai vähän ilmaa vaihtumaan. Siinä portilla oltiin ikkunan vieressä. Siitä ois iha suoraan voinu pihalta heittää kivellä päivystäjää ohtaan, kun istuttiin siinä näkyvillä.
Sit kun tuli se pommiuhka, et pitää suojautua, niin yhden ehtoon aikana sit paukahti hescot siihen eteen. Se oli siinä suhteessa miellyttävämpi, että pysty kattoon, että nyt paistaa aurinko ja nyt sataa. Mutta tuolla kivikasassa joutuu päättelemään jätkistä jotka tulee sisälle, että sortsit jalassa, ei oo märkä; on suht lämmin eikä sada vettä. Suomestakin, kun soittelivat siihen sateliittipuhelimeen, niin kyselivät, että minkäslainen keli siellä on? “No kun en nyt oo koko päivänä ollu ulkona, niin en oikein tiedä...”
Sit kun tuli se pommiuhka, et pitää suojautua, niin yhden ehtoon aikana sit paukahti hescot siihen eteen. Se oli siinä suhteessa miellyttävämpi, että pysty kattoon, että nyt paistaa aurinko ja nyt sataa. Mutta tuolla kivikasassa joutuu päättelemään jätkistä jotka tulee sisälle, että sortsit jalassa, ei oo märkä; on suht lämmin eikä sada vettä. Suomestakin, kun soittelivat siihen sateliittipuhelimeen, niin kyselivät, että minkäslainen keli siellä on? “No kun en nyt oo koko päivänä ollu ulkona, niin en oikein tiedä...”