Syksy / 66
KUVATEKSTI potilas hekoon (Lääkintä?)
- Tossa ennen Sikaniskan risteystä tää tanskalainen ja jenkki vetäs autolla helvetin lujaa sinne pöpelikköön. Me oltiin siinä sit lähin Naton tukikohta, ja tietenkin täältä sit lähti ensiapu paikalle. Otettiin ne siitä sitten kyytiin ja lähettiin viemään niitä Blue Factorylle. Päästiin Kalle 15:sta ohitte seuraavaan kylään, niin sit tuli heko vastaan. Sillai matalalla, ja toinen tuli vähän korkeemmalla. Kusoiltiin vaunusta mersuun, et: ”Hei, toi on varmaan meille”. Tuli suoraan päältä yli ja sit kieppas siitä alas.
- Suoraan pellolle, eikä yhtään kattellu, et onko siinä miinaa vai ei. Se oli aika käsittämätöntä kun... ne sitten löi siinä vielä tipan siihen toiselle käteen, kun hekossa ei voi laittaa, kun pitää aina olla valmis tää koko homma. Siinä meni joku kymmenen minuutia kaikenmaailman manöövereissa kun niitä vaihdettiin hekon kyytiin. Valehtelematta siinä oli kaks, kolmesataa lähialueen paikallista. Ihan vittu sankoin joukoin. Aikasemmin vaan pari pikku tenavaa ja yhtäkkiä niinkun, naks.
- Ei me tiedetty koko hekoista mitään.
- Prikaatin esikunnan kautta oli jenkeille ilmotettu, että tullaan.
- Mehän lähettiin sitten yöllä hakeen meidän kalustoo pois sieltä sairaalasta, ja jouduttiin norjalaisten ja jenkkien piirittämäks...
- Ne niinkun syytti meitä siitä, et miks matkassa ei ollu sellasta joka ois puhunut hyvää englantia, ja miks heille ei ilmotettu kun vasta sitten kun oltiin jo menossa tuolla? Miksei ilmotettu heti?
- Et ei me voida tehdä täällä mitään evakuointipäätöksiä. Et se kuuluu heidän helimedevac-lääkärille päättää...
- Ne on aina niinkun pomona joka paikassa.
- Sit se P:n tyttöystävä norski kyllä sano, et älkää näitä syyttäkö. Ne vaan tuli hakeen kamojaan ja oli vaan kuskina. Menkää korkeammalle esikuntiin valittaan, sieltä ne ilmoitukset tehtiin.
- Meikäläiseltä sit kaikki rupee tenttiin, että millon on annettu hälytys, ja mitä ja miks ja mä vaan, että sori, tulin vasta toisessa aallossa paikalle ihan vaan lisävahvistukseks. “No miks te sit teitte tällee ja tällee...?”. Sanoin vaan, että hei haloo, en minä tiedä!
- Ensin ne ei meinannu päästää sisään ja sit ei ulos, ja eikun sinne briefinkiin vaikka kello oli jo ties mitä ja oli pimee ja vitutti. Ja väsytti. Kun ajettiin kamoja hakeen sieltä asti. Sit ku tultiin takasin, niin mä otin ton vihreen nostoliinan. Kun ei mulla ollu ku T-paita saatana ja jotain kevyttä päällä, ja oli helvetin kylmä kun mä olin luukussa pihalla vaununjohtajana. Sit mentiin nostoliina päällä. Jengi nauro kylissä kun mentiin ja liepeet lepatti luotiliivin alta. Meitä oli kolme siinä vaunussa, eikä meillä ollu ees yhelläkään ID-korttia, niin eihän meinattu päästä Blue Factorylle sisään.
- Joo, ensin kysyttiin meiltä yhdeltä ja siihen, että: ”Sori, hälytysajo, jäi pöydälle”. Sit eikun, että: ”Tulkaa te muut sitten näyttään”. ”Ei oo”. Siinä vaiheessa norski vaan pudisteli päätään.
- Joo, siä brieffingissä kuulusteluissa olin kyllä siinä vaiheessa, että ei olis tarvinnu enää paljo ärsyttää, niin ois ruvennu läski tummuun. Vitutti kyllä sen verran. Kaiken huipuksi pomo sitten seuraavana päivänä... sillä oli ihan omat visiot mitä todella oli tapahtunu. Se mitä tapahtu ja sitten T:n versio asiasta, kaks eri tarinaa. Se meni sitten tota, jossain aamubriefingissä, ja piti jonkun esitelmän. En tiä menikö pual tuntii vai kolme varttii, lähti opetusmielessä purkaa, että mitä ois pitänyt tehdä paremmin. Sit komppapäällikkö tulee sanoon aijaa, lääkintä veti koko homman käteen! Ihan perseelleen koko hälytys. Kaikki meni muka pieleen...
