- Et sä millään saa kolmeasataa miestä kokoon, jokka kaikki olis, että: ”Jess!”. Suomalainenhan purnaa aina. Se aina kyllä keksii, että mitenkä joku asia olis voitu käskee paremmin. Että ajattele, kuinka typerästi tääkin asia on käsketty, että miksei tehty näin? Tää joukkohan on siis niin kokenutta. Ja erityisesti, mielestään niin kokenutta, että kaikki koulutus on aivan turhaa. Et jokainen osaa tän jo. Jos mä pidän jonkun koulutustapahtuman täällä, niin hirvee juputus kuuluu, että miks se näin tehdään, kaikkihan osaa. Perkele, sitten kun tulee tilanne, kun jonkun onnettoman se pitäs, se helimedevac tilata, niin siinä se sitten nähtäis, että miks on harjoteltu.
Kolkytkaks on keski-ikä täällä ja mä pidän sitä kyllä tiettynä etuna. Esimerkiks tää tosiasia, että ei oo yhtään vakavaa miinaonnettomuutta, niin varmaan hyvin pitkälle lähtee siittä, että tää jengi osaa ajatella. Sitä mä aina korostan, että ymmärrä olla varovainen. Tärkeintä on kuitenkin, että sä tulet yhtenä kappaleena kotiin. Jos tuntuu vähänkin siltä, että kun tua autolla ajaa, ja jos eksyy, niin... että nyt ei, niin heti, naks. On rohkeutta pysäyttää. Vaikka ajattelee, että joku nauraa mulle. Mutta ei ne naura. Tässä porukassa on kaikki sitä mieltä, että olipa helvetin hyvä ratkaisu.
Jos vertailee, niinku jotkut danemannitkin, niin... kakskytvuotiaat poikaset. Niin se näyttämisen halu on siinä, ja tuota... siinä on varmasti se, että nyt jos ollaan vähän eksyksissä, niin ei todellakaan kehdata, että... “Hei onks ihan varma, että löydetään täältä pois”? Ammattisotilaat ei kehtaa tunnustaa sellasta mokaa. Ajetaan vaan pimeessä ja odotetaan, et tuurilla päästään takaisin kartalle. Mieluummin miinaan, kun että virheen tekemisen häpeä. Meillä ei reserviläisillä näitä paineita ole. On munaa kääntyä ajoissa takaisin. Et tässä ympäristössä siinä on etu.