- Sillon kun mulla se polvikin meni ja nukuin tossa körmyissäni, niin tää meidän tanskalainen kollegalikka... Siiri tuli herättään ja mä avasin silmäni ja... Nainen?! Perkele?! No en saanu kiinni. Näähän kaks jätkää tässä oli kans siinä lähellä siinä sitten ja lähti körmyspäissään juoksentelemaan keskenään hippasille pitkin pihaa, ja sit K. istu patiolla jurrissa ja näki jätkät ja katto, että "Kato, pojat kisailee!". Sit näillä oli ollu tässä käytävällä joku kahentoista äijän joukkopaini, sillai leikillään. Tossa ulkona oli sillon pykälä vaunussa ja pykälämiehet katto, että mitä helvettiä, kutsutaanko poliisi.
- Sillon oli hyvä meininki ennen kesää. Meni sillai aika kovaa.
- Joo, se oli sellasta, että kun oli pomo mukana, niin mitä siinä sitten, jos upseeri niin sitten pioneerikin perässä.
- Kerran oltiin taas siinä baarissa ja sanottiin K:lle, että nyt pitää lähtee, kello on kohta yheksän, niin tää vaan, että ei hätää ja otti Motorolan ja "Karhu X verkosta Kalle ykkösessä". Ja oltiin siellä baarissa... Kyllähän me sitten ihan heti sieltä lähettiin, mutta se oli hyvä joo, ei mitään hätää. Hän hoitaa. Tossakin yhen kerran kun jätkät oli hyppiny mäkihyppyä ja mitä lie, ja ihan makkurissa olin tossa saunalla. Niin eikun K. tulee taas paikalle säkki selässä ja huutaa, että: “Joulupukki tulee!”. Amarettoja säkki täynnä.
- Täytyy sanoo, että ilman tommosta päällikköö oltas kusessa oltu monta kertaa...
- Se oli kato ollu siinä elokuvassa. Siinä Hirtettyjen Kettujen Metsä. Mää sanoinkin, että sääkin kun kato oot tollanen teatteri-ihminen ja näyttelijätyyppi, niin mitä sää ninku täällä teet? Sano, että: "Mä oon kuule kohta jo kuus kuukautta näytelly viestipäällikköä. Eikö tää oo kuule aika hyvä rooli?".