- Olin siä jenkkien kanssa partiossakin. Vähän jalkapartiossa siä vuarel, muslimien bunkkereita kattomassa. Hangissa ja puroissa mentiin perkele. Kahlattiin siä puroja pitkin. Se oli Vietnam-meininkiä. Molemmat sit lopetti samaan paikkaan, sanoin, et: "Nyt must kyllä tuntuu, et ei täst enää pitemmäl". Bill sit sano mulle, et: "Joo. Ei oo enää yhtään jälkii, tähän pyssätään". Tälläi vaan jalanjälki tohon hankeen. Viimeset jotka on käyny näin pitkällä. Allright. Vanhojen partioiden jäljet oli siihen asti. Otettiin siinä sit kuvat, että... ihan ummikkona siä. Ei yhtään tietty missä... puros kuljettiin, että siä ei todennäkösesti oo mitään puron pohjas ainakaan. Miinoja. Mutta tottakai, vesi meni tennareihin. Lunta oli pualireiteen, pualisääreen tohon. Aika jännä systeemi oli.
Sit mentiin ajoneuvolla sinne vuorelle, tutkittiin bunkkereita siellä. Kerran oli sillai kun nousi siitä puronreunaa sillai ylös... katoin, et siinä on luiska mutta, jahas, ei oo yhtään jalanjälkee. Siin tuli mieleen, että onkos tässä nyt munaa. Et jos kiertäs, mut mää menin kuitenkin sit siitä luiskasta. Ja joka askel oli semmonen et, uhhh... heleevetti... ole jalka sit kevyt... ei mitään propsii sit ollu. Mutta jännitti, että jos täs hommas on jotain mätää. Kohta pamahtaa jalan alla. Et miks noi jäljet kiertää tuolta, miks ne ei mee tästä luiskasta?
Jos siitä ois joku tieto tänne tullu niin ois kotiin lähteny. Välittömästi kotiin. Se oli jenkkien zulupartio. Mikä se oli... Z joku 0-3 tai jotain. Ihan normaali partio. Mutta vedettiin hiukka pitemmäl kun missä ennen oli oltu. Mutta eihän semmosessa partiossa ois tietenkään meikäläisiä saanu olla. Ei kuulu meille sellaset suoritteet.