- Muistaksää sen siä Zepcessä tapauksen kun tuli joku kenraali, mikä se oli, Kopra tai joku? Tai Hollo tai joku, kävi vierailulla. Jätkät oli siä paskahuussissa putkii vääntämässä. Siä montussa. Se kenu oli menny sinne työkohteelle. Meidän päällikkö oli siä sit mukana hyppiny kun tiikeri siä kenraalin kans. Rynkyt ja kaikki päällä mitä ikänä... ja yks pualalainen tuli multa sit kyssyyn, et: "Mikä toi on?. Mikä toi on?". "Se on meidän komppanianpäällikkö. Sillon tommonen virta päällä". Se vaan, et ei jumalauta, heidän sotilasleirissään kaikkien keskellä tämmönen... mies on kun hampaisiin saakka aseistettu tiikeri, loikkii tossa. Täydessä räjähdystilassa. Sit ne meni sen kentsun kanssa... päällikkö pyöri siinä kun väkkärä ympärillä... menivät sinne poikien luo. Jätkät teki niitä ablun putkituksia siinä. Kenu sit kysy, että: "Jaa, mitäs miehiä täällä on? Mistäs on pojat kotosin?". Tää oli siä montussa, ja sillai: "Mmmhm... Lapista". Ei mittään kato, että hyvää päivää herra kenraali, tai mittään... "Lapista, saatana". Ja paskaputkee vääntämään. Kentsu oli lähteny siitä sen tiän menemään.
Mä olin siinä sit kontin ovensuussa... tulkkitytön kanssa siinä juteltiin niitä sun näitä semmosesta mielenkiintosesta kirjasta, jonka mää sille lainasin. Se seurue tuli sit perseen taa siihen. Ja mää katoin, että jaa, jumalauta, kentsu on siinä. Sanoin, että: "Päivää herra kenraali". Se sitten kyselemmään niitä ja näitä. Kysy jottain sit... mua rupes vähän ahdistaan siin, kun se häiritsi sitä touhuu siinä. Mä vastasin pari kertaa lyhyesti ja käänsin perseen siin sittälläi näin, ja jatkoin sitä juttuu likan kanssa. Siä kuulu semmonen levoton ääntely siä selän takana, päällikkö jotain selitti... jätkä kääntää perseen kenraalille, ja jatkaa juttua niinku ei ois mittään ikin ollu... se sitte lähti siitä. Ei ois voinu vähempää kiinnostaa. Jäi jutut kesken tytön kaa. Tuli sillai ihan spontaanisti. Minuu rupes vituttaan, et helvetti, siihen tuut... et ei saa tää kuningasajatus tässä hävitä... ei ollu enää kohta ketään selän takan.
Se on tällänen tää suomalainen perusmentaliteetti. Kun ei oo semmosta luontaista... niinku semmosta taipumusta pokkuroida. Ei jaksa, niinku semmosta... taikka ei tunnu siltä, että... täytys tehdä niinku. Nussimalla tehtyjä kaikki samanlailla tyynni, että... se on sit siinä. Kaikki tärkeimmät tuli sanottua. Ei sit ollu enää mitään sanottavvaa. Jälkeenpäin oon aatellu, että minkähänlaisen kuvan se musta oikein sai, mutta... ei voinu mittää.
Mä olin siinä sit kontin ovensuussa... tulkkitytön kanssa siinä juteltiin niitä sun näitä semmosesta mielenkiintosesta kirjasta, jonka mää sille lainasin. Se seurue tuli sit perseen taa siihen. Ja mää katoin, että jaa, jumalauta, kentsu on siinä. Sanoin, että: "Päivää herra kenraali". Se sitten kyselemmään niitä ja näitä. Kysy jottain sit... mua rupes vähän ahdistaan siin, kun se häiritsi sitä touhuu siinä. Mä vastasin pari kertaa lyhyesti ja käänsin perseen siin sittälläi näin, ja jatkoin sitä juttuu likan kanssa. Siä kuulu semmonen levoton ääntely siä selän takana, päällikkö jotain selitti... jätkä kääntää perseen kenraalille, ja jatkaa juttua niinku ei ois mittään ikin ollu... se sitte lähti siitä. Ei ois voinu vähempää kiinnostaa. Jäi jutut kesken tytön kaa. Tuli sillai ihan spontaanisti. Minuu rupes vituttaan, et helvetti, siihen tuut... et ei saa tää kuningasajatus tässä hävitä... ei ollu enää kohta ketään selän takan.
Se on tällänen tää suomalainen perusmentaliteetti. Kun ei oo semmosta luontaista... niinku semmosta taipumusta pokkuroida. Ei jaksa, niinku semmosta... taikka ei tunnu siltä, että... täytys tehdä niinku. Nussimalla tehtyjä kaikki samanlailla tyynni, että... se on sit siinä. Kaikki tärkeimmät tuli sanottua. Ei sit ollu enää mitään sanottavvaa. Jälkeenpäin oon aatellu, että minkähänlaisen kuvan se musta oikein sai, mutta... ei voinu mittää.