- Sillon kun herralla X:llä meni välit poikki Suomessa sen tyttökaverin kanssa, niin sillonhan se alko se viinan ottaminen oikeen kunnolla. Sillonhan mä raahasin sen kerran... kun se sammu tohon rappusille, vedin sen tänne sisälle. Makas keskellä yötä siinä. Pari muutakin kertaa täs näin mua rupes hippeliks haukkumaan, kun raahasin sitä tonne punkkaan. Tohon se törmäs ja putos latialle ja nousi ylös. Ja mä sit sanoin, että: ”Mee nyt nukkumaan...”. Tää eikun vaan, että: "Mää pääsen kyllä, vaikka mää tohon pihalle sammun, niin mää kävelen kädet taskussa...”. Mä olen kyllä miestä tarpeeks koittanu jelpata.
- Se oli somaa, kun joskus katottiin sit seuraavana aamuna, kun se oli sit yöllä tullu sillai kämpille. Mehän pidettin sille kurinpalautus kerran, että kun me nukutaan, niin ei saa viinaa juoda. Ei meillä oo kaverin kanssa mitään, ei olla absolutisteja ittekkään. Mut ei sitte herätellä. Senverran se oli sen sisäistäny, et se yritti sitten... meni aina kun keilapallo. Se yritti aina suaraan vähin äänin tosta ja olinha mä kuullu, kun se oli tullu, mutta en tajunnu... aamulla sit kattottiin, et se oli tullu suoralla syöksyllä tosta. Kaikki vehkeet päällä, saappaat ja kaikki. Muuten helvetin hyvin, mutta... joo, ja peiton allakin oli vielä, mutta monot oli siellä tyynyn puolella. Tyytyväisenä nukku.
Me otettiin semmonen tyyli, et kun oltiin tässä kahdestaan, et mennään suunnilleen sit ihmisten ajoissa nukkumaan ja tiedetään, että herra on messissä vielä vetelemässä. Jätettiin perhosvalo päälle, että se saa suunnistaa.
- Joo, tosta suoraan sit. Ja aina vaatteet jäi päälle. Ainakin kuus kertaa käytiin ottaan maihinnousukengät pois jalasta, kun nää oli pelotellu, että jalat turpoo. Ja sehän onkin huono homma nukkua kengät jalassa.
- Kerran oli hyvä, kun mä olin sen kanssa täällä yksin ja kato, ovi oli auki, ja sit kun on nää verhot tässä looshien oviaukoissa, niin nehän on helvetin pahat. Se tuli kännipäissään tästä sit mun kämppään ja mä havahduin, et joku seisos mun vieressä. Pistin lukuvalon ja kysyin, et: ”Mikä o homman nimi?”. “Kuka sää olet?”. Se ei tuntenu mua edes. Mää vaan, et: "Ei kun otat sen seuraavan välin siitä, et siihen”. Sit se simahti tonne noin. Helvetin rattosa jätkä selvin päin, kun tuollakin oltiin. Ja yhteiskunnallisesti ajatellen, niin hyvin kaikista asioista perillä. Kanta kaikkiin asioihin.
- Älykäs jätkä. Olis ollu mahkuja paljon enempään.
- Joskus lokakuussa se tuli tuolta messistä, ja oliko tää R. sitten menossa pykälään, niin herra tohon viereen sen sipsipussinsa kanssa taas. Alko rouskuttaan tossa noin taas, ja että: "Tiäks mitä, tiäks mitä? R. menee aamulla pykälään”. ”Joo joo. Tiäks mitä jatku vaan. Aina kato ne samat jutut. Kerran se tuli tähän ja jätti sipsipussin. Me oltiin menossa just nukkumaan ja tää lähti haahuilemaan. Me syötiin sipsipussi sillä aikaa tyhjäks, ettei se taas rouskuttele koko yötä täällä.
- Kerran kun tultiin saunasta ja tässä kun on nää videot, niin just kolahti videonauha loppuun, kun tultiin tähän. Se oli laittanu kelaukseen. Kuvaruutu oli auki ja sipsipussi tässä, ja se oli hävinny. Sit meni aikaa, ennen kun se tuli takasin. Aamulla se sit tuli joskus kymmeneltä töihin ja istu sit siinä, eikä sanonu mitään. Mää kysyin, että: ”Oliko mukava ilta?”. Se vaan, että: ”Miten niin? Mähän katoin videoita ja söin sipsejä ja kävin nukkumaan”. Mä sanoin, että: ”Eeei se nyt ollu ihan silleesti”. ”Jaa, eikö?”. Sit sillä ilme kirkastu: "Ai eiks se ollukaan niin? Mää kyllä ihmettelin, että miten voi olla tämmönen olo pelkästä sipsistä ja videoista...”. Aivan totally... se oli oksentanu kuljetuksen brieffariin ja mä sanoin, et olin jo kuullu aamukahvipöydässä, et sullois vähän kuljetuksella hommia, että meeppäs käymään.