- Miksei meidän radiossa tuu koskaan mitään suomiohjelmia? Jotakin Alivaltiosihteerii tai muita hupijuttuja. Aina vaan pelkkää samaa musaa.
- Onhan meillä Radio Oikeusmurha. Illegal Budweiser pistää parastaan. Tapani Ripatti vähän vaan leveemmällä harteella. Ja vierailevia tähtiä. Kerppakavereita viereisestä majotuksesta.
- Ja olihan toi meidän supakakkonenkin oikein paikallisessa radiossa. Miks sää sinne menit?
- No kun oli sovittu, että joku menee Dobojn radioon ja kertoo vähän suomalaisista. Nää ei oikeen erota meitä toisistaan, siis norskeja ja sveduja ja... kaikki vaan niille samaa jotain Natomassaa.
- Soitiks sä siä sen mun levyn?
- Joo.
- Minkä levyn? Mikä homma?
- Mää keräsin äijiltä suomimusiikkia ja soitin niitä siinä haastattelujen välissä. Kattava otos laidasta laidaan, rokkia ja tangoo ja sellasta. Se toimittajamuija kyseli aina välillä lontooksi kaikkia juttuja ja mää koitin selventää sille suomalaista mielenlaatua. Et miks me ollaan tälläsiä... joskus vähän ihmeellisiä. Sit se pälätti ne kommentit serbokroatiaks kuuntelijoille. Jossain vaiheessa, kun Hurriganes oli just soinut, niin se miisu sen jälkeen kyseli, että: "Mitäs toi oli?". Että kuulosti hyvältä. Mää vaan, että: "Suomen kaikkien aikojen suosituin rokkipumppu. Tosin siitä on jo kaks kolmasosaa siirtyny muihin maisemiin". "Oliks ne sitten niin vanhoja?"."Ei vaan... viina maitto"."Onko suomalaiset laulajat aina sitten juoppoja?". No, ei vaan... näillä nyt vaan sattu meneen vähän liian lujaa...oli sellasta taiteilijan tuskaa tai jotain". Sitten meni taas levy päälle ja mää rupesin siinä supana katteleen biisilista, että mitä seuraavaks.
Ja sit rupes naurattaan niin helvetisti, kun sitä listaa selas, ei voinu mitään. Mimmi siinä kyselemään, että mikäs nyt tuli. Mää vaan, että: "No joo, kun tässä katson näitä nimiä, niin itse asiassa tää Katri-Helena taitaa olla ainoo jolla on puhtaat paperit, kaikki muut on joko kuollu viinaan tai sitten vähintään suurissa ongelmissa soosin kanssa". Oli kato siinä peräkkäin Junnua ja... Olavi Virta, Rauli Badding, Juice, Hurriganes, Irwiniä ja muita. Ja tää jumalauta, eikun heti kajauttaan sinne mikkiin, että... ainoo mitä mää ymmärsin oli, että Finski... narodna... veliko... problemo... alkoholimno. Kiitti vaan joo. Selvensi sitten heti perään, että: "I just told the listeners that all the Finns have a very bad drinking problem...". Meni pikkasen vinoon siinä se imagonhallinta... että kai Dobojssa ne nyt sit luulee, että koko kansakunta on aivan deekiksellä.
Ja sitten heti sen jälkeen puheenaiheeks Matti Nykänen... peli oli menetty lopullisesti. Mitä lähemmäksi Sarajevoo mennään, niin sitä varmemmin nää viäläkin muistaa Matti Nykäsen. Ja nimenomaan sen ryyppyreissuista, mikä oli täälä ihan lööppikamaa kisojen aikana. Joku muistaa jopa mäkihypystäkin. Taivaan tosi, se jätkä on täälä viäkin kauhee olympialegenda. "Oo Finski! What are you doing here. Go home skijump".
Haastattelun jälkeen sitten takahuoneeseen istumaan, ja jotain teetä siinä särpimään. Siihen tuli sellanen tosi vanha ukko poikkeemaan. Se oli joku vanha työntekijä siinä radiossa, joku talkkari. Se näki Suomenlipun mun hihassa ja tokas heti, että: "Matti Pellonpää is very good. Good actor". Oikein dobro. Mää olin pari sekuntia haavi auki ja kerroin sitten, että on se on ikävä kyllä kuollu pois. Vaikka oli nuori mies. Viinahommia taas... yllätys yllätys. Pappa oli aidosti harmissaan. Se oli nähny edellisenä iltana Kaurismäen elokuvan telkusta ja diggas Peltsiä ihan täpöllä.
Kroatiassa oli aikoinaan vähän sama juttu. Kun pisti kämpillä telkkarin päälle ekaa kertaa, niin vaikka kuva ei ollu vielä kohdallaan, niin ääni kuulu... ja selkeetä Suomee: "Tajuutsä jätkä!"."Tajuun"."Vittu sä mitään tajuu...!". Semmosta kauheeta huutoo. Sit tuli kuva esiin. Väänänen ja Pellonpää jossain helsinkiläisessä autotallissa aukoo päätä toisilleen. Ja seuraavalla viikolla sitten tää Maria Jotunin Huojuva Talo. Semmosta raskasta draamaa missä Kari Heiskanen... Sellasta hirveetä henkistä väkivaltajuttua, parisuhdeongelmia. Kaikki on niinkun koko ajan päin persettä. Mä tunsin sillon yhen paikallisen mimmin joka seurusteli yhden suomikollegan kanssa. Sille muijalle oli sen kaveri soittanu sen sarjan kattomisen jälkeen ja kyselly sillai kierrellen ja kaarrellen, että kuinkas sulla muuten sen finskikaverin kanssa menee... että ei kai se kiusaa sua. Hyvää peeärrää taas.
Että jos tää meidän kuva rakentuu tämmösistä palikoista, niin ei siinä paljon joku sana radiossa... paitsi, että serbit alkaa kyllä diggaan. Että nyt löyty pohjosesta samanlaisia juntteja. Hengenheimolaisia.