- Esikunnan tai komppanian toimisto on työpaikkana aika kaksteränen miekka. Toisaalta pääsee näkeen ja katseleen sellasia taustajuttuja mistä tuolla rakentajajoukkueissa ei oo mitään hajua, toisaalta kauhee paine koko ajan niskassa. Vittu, jos tuolta otettais joku timpuri tai putkimies tohon komentokonttoriin pöydän ääreen niin se hajois jo lounastuntiin mennessä. Sielä yhdistyy just kaikki ne asiat, jotka näille jätkille on hirveintä maailmassa - vieressä pyörii pelkkiä nappiherroja aamusta iltaan, eikä ole mitään piiloa jonne voi livahtaa jos sattuu oleen vähän rapula tai muuten vaan väsy. Joutuu jopa tervehtiin joka aamu. Näille tuntuu joskus oleen hirvee tuska niinku sanoo, että: "Huomenta”.
- Joo just tää, että oot koko ajan henkilökohtasesti vastuussa jonkun raportin tai jutun syntymisestä, niin ois kyllä monelle täyttä murhaa. Kun pataljoonan kakkosmies antaa suoraan käskyn ja deadline on 25 minuutin päästä, niin onhan hiukka bit eri meininki, kun että tupakaveri ryhmänjohtaja yrittäs suostutella, että jos nyt saatte ton töllin kasaan joskus loppuviikon aikana, niin hyvä olis...
- Mutta sen takii ne ei mihinkään toimistohommiin ookkaan hakenu. Kuinka moni meistä pystyis kyhään jonkun torpan kuntoon tosta vaan? Jossain vitun räntäsateessa. Me sentään saadaan tehdä hommia ilman rukkahansikkaita.
- Paitsi alhaalla joskus... komentotoimistossa hanskat kädessä, 9 astetta sisällä lämmintä talvella. Ei se fucking betonibunkkeri lämmenny oikeen... näpit jäässä ja takki niskassa. Hiutaleena siinä kaikki illat. Ei sillon iltasin näkyny kyllä muita. Yksin siinä sitten yätä myöten. Ja sit seuraavana päivänä vittuiltiin, kun oli lähteny nukkuun jo ennen aamuyötä. Oli vähän sellanen... aika tyly juttu just alueelle tulleelle. Meillä kaverista pidetään huoli joo. Kerran ehti lämpimään saunaan ekan viikon aikana. Yksin siä sitten lauteilla kökötit. Muut käyny jo aikoja sitten. Meni aika kauan ennen kun sai selville keitä on edes samassa joukkueessa. Täälä jätkät ihmettelee, kun ei saa olla mitään hiutalehommia, mutta ei oo välttämättä huono juttu toi kielto. Ei oo herkkua jos on itte kokenu sellasen kyykkyyn ja halolla päähän -alotuksen. Mää päätin sillon, että tää hiutalekyykytys menee kyllä mun kohdalla poikki. Ja meni. ) Tuli tosin piru hyvä jätkä seuraajaks. Oli ollu jo aiemmin. Saatiin yhdessä poikki se vahingon kierrättäminen ja kiusaamisen perinne. Kyllä käskyttää saa, ja pitääkin, mutta sellanen aivoton pompotus pelkän tradition vuoks... oli vaan pakko painaa ja jaksaa vaikka vitutti niin, ettei veri kiertäny. Niissä hommissa ei pääse luisteleen muiden selän taa. Oma pää koko ajan vadilla.
- Sama juttu joka puolella. Kun oot jonkun isomman porukan osa, ja hommat tehdään porukalla, niin aina joku jengistä paikkaa ja tuuraa, jos yks sattuu oleen hieman huonolla hapella joku aamu. On monta hartiaa jonka taa pääsee piiloon. Tosin itte sit joutuu myös antaan samoja vastapalveluksia, mutta on niinkun kuitenkin koko ajan mahdollisuus ottaa joskus rennommin.
- Varttitunnin kun myöhästyt minkä tahansa esikunnan toimiston päivän aloituksesta, niin kuitti tulee samantien ja vähintään kapteenilta.
- Joo, kyllähän siellä oven takana kelloo tarkasti tuijotetaan. Että: "Missä sää lusmuilit, ovessa lukee että matkatoimisto aukee... 47 sekuntia sitten”. Toisaalta jätkillä on aika lyhyt se aika, kun ne pystyy toimistoissa päivisin juokseen, siks pitäs heti tapahtua. Sama ilmiö kun Suomessa pankeissa. Kun jengi pääsee lounastauolla pankkiin, nii just sillon on paikalla pienin miehitys, kun nekin on murkinalla.