Tanskalainen autosaattue eksyi kartalta ja ajoi miinakenttään kapealle metsätiellä kohtalokkain seurauksin. Ensimmäisen ajoneuvon vasemman etupyörän alla räjähti telamiina, joka lennätti auton monta metriä ilmaan, päätyen katolleen. Tanskalainen kuljettaja ja vieressä istunut liettualainen upseeri saivat surmansa. Rakentajapataljoonan miinanraivausosasto sai tehtäväkseen raivata tie onnettomuuspaikalle.
- Alunperin meidän piti olla siinä hommassa vaan ihan reservinä. Tanskalaisten piti itte hoitaa se tienraivaus sinne. Kun ne oli menossa, niin ne vetäs ojaan sen oman vehkeensä. Neljä päivää se kesti ja me heti alusta asti mukana.
- Niiden Raisu oli liukumassa sinne Bosnajokeen. Puu, joka oli onneksi siinä penkalla niin esti sen valumisen sinne.
- Väisti liikaa ja pehmeä penkka petti alta.
- Paikallinen tuli hevosen ja jonkun puukuorman kanssa siinä vastaan...
- Sen takia me jouduttin sitten menemään sinne raivamaan. Yhtä kokemusta rikkaampana pois.
- Montakin kokemusta rikkaampana.
- Se meni ekana sillee, että ensin... siä oli ruotsalaisia paikalla. Ruotsalaiset lähti kävelemään raivaamatonta tietä sinne eteenpäin kattomaan, että mitähän siellä on. Ja ne ei ekana päästäny meitä liikkelle, ne halus kävellä sinne lähemmäs, koska ne usko, että siinä aikasemmin ei oo mitään miinotteita. Me pysähyttiin sellasta vajaata puoltatoista kilsaa aikasemmin sinne muinaseen etulinjaan. Meilloli siinä muslimiäijä oppaana ja se sano, että tähän asti hän voi taata tien turvallisuuden, mutta siitä mistä alko sitten serbien puoli, niin ei tiedä mitä siellä on. Siitä alotettiin se raivaushomma.
Mehän oltas heti oltu valmiina ajaan Raisulla se tie. Se ruotsalainen äijä joka oli määrätty siihen johtajaks, niin halus että he menee ensin kattomaan, kun hän ei usko, että siinä on miinoja, kun vasta ihan onnettomuuspaikan lähellä. Ne kävelivät sinne ja ooteltiin vähän aikaa ja ei kuulunu mitään. Oltiin siinä kanssa radiolla yhteydessä ja sanoin, että me lähetään nyt ajamaan täältä. Että pysykää siellä. Soitellaan, jos jotain tapahtuu. Päästiin semmosen neljänsadan metrin päästä siitä paikasta missä ne oli, niin räjähti telamiina varstan alla... ne oli kävelly siitä yli!!!! Ei siinä mitään muuta käyny, kun pari ketjuu meni poikki. Ei mitään muuta sillä kertaa.
- Meikäläisellä melkein alushousut vaihtoon...
- Niin joo. Tää käveli siellä takana sitten johtajan ominaisuudessa.
- Kyllä sen kuulee ainakin kun mossahtaa, ja näkee. Sen maan mikä siinä on tulossa kohti. Erittäin hyvin.
- Tavallaan hupaisa tilanne. Äijä juaksee ihan saakelin lujaa karkuun sinne alamäkeen päin ja kiviä lentelee siinä ympärillä. Haha.
- No ei mua naurattanu kyllä... vittu joo.
- Ja sitten kun oli siitä räjähdyksen alkuhämmennyksestä selvitty, niin mää eikun radiolla yhteyttä ruotsalaisiin ja sanoin, että: ”Tiettekö mitä? Törmättiin tässä telamiinaan”. Ruotsalainen huusi, että:”Joo, me kuultiin. Alkää tehkö mitään, me tullaan pois!”. Sit ne käveli sieltä taas sitä tutkimatonta tietä... tuli kun sonnilauma. Katteli, että joo-o, siinä se on räjähtäny. Siinä vaiheessa vielä kun ne tuli siitä räjähtäneen miinan paikalta, niin ne hyppäs sinne raivaamattomalle puolelle. Tää ykskin kaveri hyppi ihan... seuraavana päivänä tasan siinä kohtaa, mistä se äijä käveli yli, niin räjähti se toinen telamiina. Me ollaan näytetty sille hemmollekin se filmi. Se vaan puisteli päätään, että olipas nyt ehkä sitten pikkasen tuuria...
Siitä me sitten jatkettiin sinne onnettomuuspaikan taaimmaiselle autolle asti. Sieltä ekana löydettiin se tanskalaisen äijän ruumis ja nostettiin se Raisun lavalle, ja vietiin se alas, mistä norjalaiset lääkintäporukat otti ja vei sen pois. Sit tuli pimee ja jouduttiin keskeyttään siltä päivältä. Oli ihan reipas päivä, vaikka surullinen juttu. Seuraavana päivänä taas alotettiin sieltä alhaalta, raivattiin toiseen kertaan samainen tieura ja pyrittin leventään sitä sinne vasemmalle päin missä tilaa oli. Sitten siinä samassa paikassa missä edellisenä päivänä, mutta vaan toisella puolella tietä, ihan siinä vasemmasa reunassa, räjähti renkaan alla se telamiina.
Sitä kun tutkiskeltiin, niin päädyttiin siihen tulokseen, että siinä oli niin sanottu pölkkymiina ollu. Se telamiina on haudattu syvälle ja päällä on sellanen puinen pölli jossain puolessa metrissä. Se ei sitten varsta sitä laukassu, vaan se laukes renkaan painosta.
- Joku on ajatellu. Yksinkertanen idea mutta helppo toteuttaa, ja toisaalta aika tehokas. Kroatiassakin sillon kun se kanuski ajo siihen ja kuoli. Todennäkösesti siinäkin oli jonkillainen puu välissä.
- Eihän se meistä ollu ekana päivänä kiinni, että me ei saatu sitä johtoPasia sinne ylös, vaan määkin jalkasin... tanskalaisethan määräs, että me ei saada... jouduttiin jättää vaunu sinne Maglajn kylään. Liikaa ajoneuvoja ei saanu tulla. Eikä mekään tajuttu sitä sillon ekana päivänä, mutta tokana sitten sanottiin, että otetaan mukaan! Ekana päivänä yritettiin, että jos ois saanu lainata ruotsalaisten Pasia johtovaunuks. Ne olilähtenyt peruuttaan... miks ne muuten oli siinä vaiheessa peruuttanu? Jotain...
- Emmä tiä oikeen mitä ne oli tehny.
- Eikun joo. Ne oli lähteny peruuttaan sitä vaunua ylös, koska siellä ei välttämättä ollu kääntöpaikkaa. Mietin vaan, että minkä vitun takia piti peruuttamalla... no joo. Joka tapauksessa lupasivat, peruuttivat sata metriä ja sitten tulivatkin pois. Ooteltiin siellä, että tuleeko se vai ei. Eivät uskaltaneet ajaa ylös. Toisena päivänä oli sitten oma Pasi. Sillähän se hinattiin sitten Raisukin pois.
Oltiin Pasisa kun mossahti jotain parinkymmenen metrin pääsä, ehkä lähempänäkin. Mä olin siinä johtajana ja huusin just ennen sitä Lille, että ”Tuuppa kattoon, mä näytän sulle sen eilisen miinaräjähdyspaikan!". Mä sanoin, että: ”Se eilinen miina räjähti just tos...”. Sit se räjähti se toinen. Onneks L. tuli sieltä takaa just. Ja T. oli siellä takana just luukusta sillee, sillä oli luukku jostain syystä auki.
- Se oli ottamassa valokuvaa just sillon. Ainakin mitä itte kerto, raottamassa just luukkua ja ottamassa kuvaa, niin sillon räjähti.
- Tuli kyllä kivasti kiviä siihen Pasin päälle. Heti ensimmäinen oli, että kysymään... Että kävikö mitenkään? Niin. Nämä siellä vaan, että: ”Ei käyny”. R. oli varmaan... oli varmaan hänen elämänsä onnellisin hetki.
- Olihan se ihan veikee... veikee mossaus. Siinä perä hypähti jonkun puolitoista, pari metriä sivulle ja panssarilevy lensi siitä semmoset parikytämetriä sinne mäen rinteeseen. Sen kun ois saanu videolle. Molemmat jäi videoimatta sen takia, että... ekalla kerralla just olin lopettanu videoinnin, ja että mää lähen kävelemään niin... sitä ei saanu. Mä olin kyllä ottanu kuvaa ekana päivän koko ajan. Mut just sillon paino paussin päälle.
- Oli veikee tunne sinä kopissa sillon kun se mossahti. Ei aluks tajunnu, että mitä siinä lopunperin tapahtu. Eka niinkun käväs mielessä, että nyt siellä joku isompi räjähti varstan alla. Vankkuri siinä pyörähti sen verran, että kateltiin eka, että... tottakai, että kävikö mitään. Että sattuks suhun? R. pysy siinä penkillä ja mä siinä apukuskin paikalla. Mä tipahin sen penkin ja seinän väliin. Sit ruvettiin katteleen, että jumankaut, toi ei oo toi peräpää ihan oikeen näkönen. Panssarilevy puuttu ja jotain riekaleita oli siellä vähän ympäriinsä. Varsta oli toisesta päästä revenny irti, se oli kenollaan siinä.
- Ekana päivänä oli hyvä kun oltiin siellä alhaalla ja rinne näky sinne. Niin ne tömäykset kuulu oikeen hyvin sinne, kun se ääni tuli sinne alaspäin. Ekana päivänä T. kysy, että: "Mitä tapahtu, kun räjähti?”. Mä sitten, että, hengästyneenä kun oli juossu, että: ”Ajettiin miinaan!”. Tai jotenki, että, vittu ajettiin miinaan, tai jotain... siellä alhaalla olivat järkyttyneet, että nyt niille kävi jotain. Ja toisena päivänä sama juttu. Norjalaiset vähän katteli, että kun jätkät menee ja ajelee miinoihin tosta vaan ihan jatkuvasti.
- Kyselivät kovasti kun tultiin alas, että kun ei käyny mitenkään. Me, että: ”Mikäs tossa nyt sitten, eihän se ollut kun telamiina...”. No, tulipa testattua, että Raisu kestää. Pari Sisun äijää tuli, ja sit meidän korjaamon ukot, jotka Raisun kanssa on pelannu, niin... ei menny kun joku viikon verran osien saamisen jälkeen, kun oli kunnossa. Taka-akseli vaihdettiin, ja panssarilevy ja varsta uudestaan kiinni, letkuja vähän joutu vaihtamaan.