- Oli serbien asevaraston tarkastusreissu. Ihan kevään ensimmäisiä reissuja.
- Se oli sillon kun rupes tökkii siin portilla. Ei ne ensin suostunu päästään sisään.
- Ei löytyny avaimia ja kaikkee tällästä.
- Me vaan, että ihan puhumalla hoidetaan tää homma, että kyllä tää tästä..
- Meidän homma oli tarkastaa ne varastot ja laskee. Meillä oli kaikki hienot amerikkalaisilta saadut sateliittikuvat ja kaikki hienot systeemit. Siinä näky kaikki hangaarit ja mitä niitä on, betonibunkkerit.
- Sillon ei päästy sisään joo... siinä oli sit kaikellaista...
- Elettiin tiedustelujoukkueen kunnian päiviä.
- Sit se pähkääminen meni Prikaatin tasolle ja ne päätti sit lähettää...
- A-10rynnäkkökone muunmuassa tuli pyörimään siihen yläpuolelle.
- Joo niitä tuli sit siihen leijumaan. Ja sit yks sälli oppis puhuun englantia yhtäkkiä, joka ei koko päivän ollu puhunu englantia...
- Kato siellähän oli... tällästä kuultiin, että ne ois serbit käynnistelly Derventan kaupungissa tankkejansa. Et ne ois niinku lähteny voimaa näyttämään. Tullu sinne meidän tykö, että painukaahan vittuun täältä leiristä. Tanskalaiset tuli taas niinku vastapainoksi meidän puolelle ja Apaschet... helikopterit kans siihen ja... se oli se everstiluutnantti, tanskalainen, niin se oli hirveä kuumakalle, ja: "Joko me saadaan tulla, joko me saadaan tulla?". Tulla höyrys kato tankeilla. Niin, ja hauska juttu vielä. Niillähän oli käyny vahinko kun ne oli lähteny leiristä. Ne oli ajanu omassa leirissään miinaan.
- Jalkaväkimiinaan.
- Mutta kumminkin, että...
- Tela meni poikki.
- Tela meni poikki joo. Ne tuli sitten sinne. Me oltiin T:n kanssa vastaanottamassa ja vaunu hyökkäsi sieltä, putki oli koko ajan sinne ammusvarastolle päin, vakaaja tälläi. Sit vaunu pysähty ja "Jahas mitä tapahtuu, missä tapahtuu joko me saadaan alottaa?" Ne oli niinku pikkasen sillai ne pojat...
- Kaikkia avaimia ei sitten löytyny, ja voimatongilla lukot vaan paskaks.
- Joo ei siinä sitten mitään. Juotiin siellä kahvia.
- Minäkin koko päivän. En oo aikaisemmin juonu kahvia niin nyt sitten join. IFORin eteen oli uhrauduttava kato.
- Ja olihan siellä maataistelukoneita ja sillee.
- Serbitkin kuunteli kato sitä meidän radioliikennettä, kun meillä oli ne venttiseiska- radiot. Me oltiin niinku radioilla yhteydessä vaunuun ja sitä kautta taas tänne pataljoonaan. Ne ei niinku välittänyt mittään meidän radioliikenteestä, mut sit kuulu sana helikopteri siinä radiokielessä. Sen jälkeen kuule... serbit kuule... kipikapi puhelimeen ja - trrrrr. Sen jälkeen rupes puhelimet soimaan.
- Ne oli sitten heti vähä hermostuneita.
- Nii. Ois kannattanu jostain vispilöistä puhuu vaan. Ei sitä aina hoksaa. Sama kun ravintolassakin puhuu blondista tai pedofiilista, ja näin...