- Vaunu joutu ajaan tuolla Tuzlan suunnalla ojaan ja vaunun takanaosassa M:llä jalka poikki rytäkässä. Ihan kunnolla. Toukokuun lopulla. Pari kilometriä ennen svedujen leiriä, niin yhessä mutkassa oli tullu jenkkiconvoi vastaan. Se tuli senverran keskellä vastaan, et pojat otti senverran sivuun, et tipahti rengas asfaltilta. Siinä olikin ollu sit joku 40 senttiä syvä oja sit siinä. Vaunu ei päässy enää nouseen takas ylös. Tuli pihatien liittymä. Se pomppas siitä, lensi liittymän toiselle puolelle keula edellä ojaan ja kynti siinä... kaheksantoista metriä me kai mitattiin.
M. oli takaluukusta pihalla ja huomas, että nyt mennään. Puottautu sinne alas ja se lenteli siellä. Jalka jäi jonkun laatikoiden tai vastaavien väliin, ja naps. Meillä oli sinällään jännä tuuri, että oltiin just, pataljoonan lakimies, H. ja minä, jenkkien tukikohdassa tutustumiskäynnillä. Oltiin lähössä ja menossa just vuoren päällä, et mennään Tuzla city kattoon. Sillon just TIKE kusoili sotilaspoliiseja. Me vastattiin ja palattiin aika nopeeta.
- Kyseli vähän väliä, että: “Joko ootte paikalla, joko ootte paikalla?”
- Me vaan kyllä me sit ilmotetaan kun sinne päästään.
- Vaunun johtajalla kun oli liivit päällä niin se ei päässy putoon alas. Se on niin ahas se luukku kun on liivit päällä. Oli siä munia myöten luukussa. J. oli ollu ampujan paikalla siinä kopissa. Mikäs siä on olessa, niin kauan kun vaunu ei mee nurin. Sit onkin vähän tukalampaa.
- Jenkeistä ei oo vieläkään tietoo, että mikä convoy se oli. Varmasti näkivät mitä tapahtu. Tuli viitisen autoo ja ensimmäisen kohdalla lähti. Eikä edes pysäyttäny. Ei ollu tarvetta kun ei mikään uhannu... Ajelevat kun kuninkaat.